Tavoitteena maailman luokan kunnossapito vai tavoitteen mukaisen tuotannon varmistaminen?

Teollisuusyrityksissä käydään säännöllisesti sisäistä keskustelua siitä, mikä on oikean suuruinen panostus tuotantolaitteiden ja -kiinteistöjen peruskunnossapitoon ja tarvittaviin korvausinvestointeihin. Useimmissa yrityksissä tätä päätöksentekoa ohjaa vahvimmin kvartaali -pohjainen tuloksentekokyky, eivätkä niinkään pitkäjänteisen tuotanto-omaisuuden hallinnan tarpeet. Mutta toimitaanko silloin omistajan vai toimivan johdon etujen mukaisesti – onko tähän olemassa oikeaa vastausta?

Yksi vastaus löytynee siitä, mikä on omistajan tahtotila liiketoiminnan jatkuvuuden ja omistajuuden suhteen sekä millä aikaperspektiivillä liiketoiminnan kehitystä ja tuloksellisuutta tarkastellaan. Jos omistaja on esimerkiksi myymässä liiketoimintaa, niin silloin loppuvaiheen ylimitoitetut tuotanto-omaisuuden hallinnan ja kunnossapidon kustannussäästöt satavat omistajan ja toimivan johdon kassaan, mutta samalla jätetään mahdolliselle uudelle omistajalle melkoinen korvausvelka ja tuotannolliset riskit. Jos omistaja on kiinnostunut jatkamaan liiketoimintaa, niin silloin toimiva johto hyötynee kustannussäästöistä lyhyellä aikajänteellä, mutta omistajan kannalta tuotannon tunnusluvut alkavat heikkenemään ja kunnossapitokustannukset kasvamaan eksponentiaalisesti tyypillisesti 1 – 3 vuoden sisällä eli omistaja sahaa omaa oksaansa.

Tuotantolaitoksen elinkaarikustannukset määritetään pääosin jo laitoksen suunnittelu- ja hankintavaiheessa

Useiden tutkimusten mukaan teollisuuden tuotantolaitos -investoinneissa suunnittelu-, hankinta- ja toteutusvaiheissa määritetään tuotantolaitoksen elinkaarikustannukset lähes 80%:sti. Alkuvaiheessa tehdyt ratkaisut laitteiden mitoituksessa, laite- ja materiaalivalinnoissa, tuotantoprosessin muunneltavuudessa tuotelaatujen vaihtuessa ja tuotantolaitteiden kunnossapidettävyydessä vaikuttavat ratkaisevasti tuotannon avainmittareihin ja kunnossapitokustannuksiin tuotantolaitoksen käynnistysvaiheen onnistumisesta aina laitoksen koko elinkaaren loppuun asti.

 

 

Aika usein sekä suunnittelu- että erityisesti hankintavaiheessa tuotannon ja kunnossapidon roolit jäävät varsin vähäisiksi, koska hankintojen päävastuu on tyypillisesti erillisellä projektiyksiköllä ja yrityksen hankintayksiköllä. Hankintayksikön päätehtävänä on kilpailuttaa määritetyt hankintakokonaisuudet tai koko laitostoimitus ”verisesti”, jossa yhteydessä laitetoimittajat joutuvat usein tekemään kompromisseja tuotantoprosessien ja -laitteiden mitoitusten varmuusmarginaaleja sekä laite- ja materiaalivalintoja koskien. Miten pitkälle kilpailutuksessa voi mennä ennen kuin alhainen hinta alkaa näkymään toimituksen kokonaislaadussa ja alkaa toimimaan omistajan etujen vastaisesti? Ja tiedostaako hankintayksikkö, mikä lisäkustannus yritykselle syntyy mahdollisista laitestandardista poikkeamista laitoksen elinkaaren aikana, kun varastonimikkeiden, tarvittavien varaosien määrä ja varaston arvo kasvavat?

Varsin usein erillinen projektiyksikkö vastaa investointiprojektien toteutuksesta sovitun projektibudjetin ja -aikataulun mukaisesti. Projektiyksikön tuloksellisuutta mitataan sekä KPI-mittarit ja mahdolliset tulospalkkiot sidotaan onnistumiseen projektibudjetin ja -aikataulun pitävyyden suhteen. Toteutus-projektien tavoitteet ovat usein määritetty niin, että houkutukset keskeneräisten projektitoimitusten ennenaikaiseen vastaanottoon ovat kasvaneet. Projektiyksikön vastuut toimitusprojektin osalta päättyvät usein siihen hetkeen, kun projekti on luovutettu asiakkaalle. Tässä tilanteessa laitetoimittajien kanssa sovitut toimitusten puutelistojen toteutusseuranta, mahdollisesti vajavaisesti toimivat tuotantoprosessit ja -laitteet sekä keskeneräiset laite- ja käyttödokumentit jäävät operatiivisten tuotanto- ja kunnossapito-organisaatioiden vastuulle ylikuormittaen näitä yksiköitä jopa vuosia investointiprojektin päättämisen jälkeenkin. Olisiko tässä toimintamallissa kehittämisen paikka?

Olemme usein myös jääneet miettimään, miksi monet teollisuusyritykset usein ajoittavat investointinsa ajankohtiin, jolloin sekä tuotteiden kysyntä että rakennusmateriaalien, laitteiden ja alihankintatyövoiman kustannukset ovat korkeimmillaan? Eikö noususuhdanteessa ja korkean kysynnän vaiheessa pitäisi ensisijaisesti keskittyä tuotannon määrän ja tuotteiden marginaalien maksimointiin sekä markkina-aseman vahvistamiseen sovittu tuotelaatu, toimitusvarmuus ja kustannustehokas toiminta varmistaen? Ja eikö investoinnit kannattaisi ajoittaa laskusuhdanteisiin, jolloin omaa organisaatiota voi tehokkaammin hyödyntää investointien suunnittelussa ja toteutuksessa, ja jolloin urakoitsijoiden, laitteiden materiaalien ja tarvikkeiden hinnat ovat kilpailukykyisimpiä?


Tavoitteena tuotannon stabiilisuuden ylläpito laitoksen suunnitellun elinkaaren ajan

Tuotantovaiheen aikana tuotantoa optimoidaan tuotannonsuunnittelun, käynnissäpidon ja kunnossapidon yhteistyöllä. Käynnissäpidon ja kunnossapidon keskeisenä tehtävänä on tuotantosuunnitelman toteutuksen lisäksi varmistaa tuotannon stabiilisuus hallitusti eri tuotantotilanteissa, koska tällöin todistetusti:

  • Riskit työtapaturmiin, ympäristö- ja omaisuusvahinkoihin sekä päästörajojen ylityksiin laskevat
  • Tuotannon käytettävyys ja toimitusvarmuus paranevat
  • Tuotantolaitoksen kiinteät ja muuttuvat kustannukset laskevat; ja
  • Investointitarpeiden ja -ajankohtien ennustettavauus paranee

Tuotannon stabiilisuuden ylläpidon ja riskien hallinnan keskeisenä tekijänä on tuotanto-omaisuuden hallintastrategia ja siitä johdetut operatiiviset toimintamallit, käytännöt ja menetelmät. Tuotanto-omaisuuden hallinta ei ole mikään uusi asia, vaan sitä on toteutettu menestyksekkäästi varsinkin infra-puolella jo vuosikymmeniä. Valmistavaan teollisuuteen toimintamalli on jalkautumassa pikkuhiljaa. Toimintamallin käyttöönottoa on epäilemättä hidastanut kvartaalitalouteen perustuva johtamiskulttuuri, koska jatkuvaan parantamiseen ja riskien hallintaan perustuva stabiiliuden ylläpito vaatii pitkäjänteistä ja systemaattista toimintaa. Milloin sinun yrityksesi on valmis ottamaan seuraavan askeleen pitkäjänteiseen tuotannon stabiilisuuden kehittämiseen?

Jos haluat kuulla lisää näkemyksistämme tai lähestymistavastamme tuotannon stabiilisuuden ja tuotanto-omaisuuden hallinnan edelleen kehittämisestä, ota rohkeasti yhteyttä meihin. Tulemme mielellämme keskustelemaan tarpeistanne ja haasteistanne sekä sparraamaan teitä potentiaalisten ratkaisu- ja etenemismahdollisuuksien tunnistamisessa (www.mabco.fi).